Hiljaista on

Sain viime viikolla tehtyä kaksi treenia. Loppu viikosta oli kiirett ja pääsin jopa yksin reissuun Jyväskylään pikkujouluilemaan. Oli ihanaa rentoutua kunnolla! Hotellissa yötä, syyä rauhassa jouluruokaa ja illan kruunasi aivan mahtava teatteriesitys. Ja oli aivan ihanaa nukkua kuusi tuntia putkeen!

Rento vaihde taisikin jäädä päälle kun tällä viikolla liikunnan saldo on yksi lenkki vain. Aika hiljaista on ollu jumppien suhteen. Joulukiireet alkaa näkymään muutenkin kiireisessä arjessa. Siksi päätinkin nyt parin, kolmen viikon tauon näihin jumppiin joulun ajaksi. Rauhoittua vaan suklaata syömään ja nauttimaan perheestä ja sukulaisten seurasta. Palataan sitten joulun jäljeen niinkuin varmaan moni muukin kinkun syönnin jälkeen. Ihanaa joulun aikaa! :)

ps. Ostin sentään itselle joululahjaksi käsipainot, kirpparilta 2e!

Hyvää itsenäisyyspäivää

Hyvää itsenäisyyspäivää! Ihana pakkassää. Aamu meni kuunnellen pojan kitinää, vain sylissä on hyvä olla silloin. Ei muuta kun poika manducaa selkään ja alettiin tekee kunnon suursiivous itsenäisyyspäivän kunniaksi.

 Tämän jälkeen mentiin koko perhe ulos pakkasesta huolimatta. Tein lumityöt ja kaivoin terassin lumen alta. Kynttilät sai pimeän tuntua sytyttää etu - ja takapihalle. Hyvät alkuhiet sai touhutessa ja päätin tehä viikon ekan treenin. Poika leikki nätisti vieressä.

Huomannu ihan tässä kahen viikon aikana pientä kunnon nousua. Jaksaa burbee hyppyjä tehdä paremmin. Ulkonäössä tämä ei tule näkymää ennenku ruokavalioon tekee muutosta. Katsoa sitä sit ens vuoden puolella. Nyt sipsikuppi esille ja linnanjuhlia katsomaan.

Pikkujouluja

Tuskan takana oli viimeinenki treeni mutta sain tehtyä. Ihanaa oli kun mies tuli kotia ja sai touhuta yksin. Kuitenkaa yhtää jumppaa en ole vielä yksin tehnyt, ensi viikolla sitten.

Viikonloppu meni pikkujouluissa. Muutaman äidin kanssa vietimme pienet pikkujoulut, viiniä ja hampurilaisateria. Oli hyvää. Ihanaa teki rentoutua ja keskustella vauvaarjesta ilman häiriö tekijöitä. Miehelläki oli hyvin menny pojan kanssa.

Nyt näyttää siltä että työkiireet miehellä hellittää ja hän olisi kotona. Itsellä äitiysloma loppuu ensiviikolla ja ilmottaudun työttömäksi. Uudet ajat saapuu jos tässä töihin joutuu. Mies ehdotti että voisin alkaa käymään salilla, vähän siistiä. Mietin aloitanko heti, vai tammikuussa. Kuitenkin parin viikon päästä lähden lappiin ja tullaan ens vuonna vasta takaisin. Taidan saliharrastuksen aloittaa ensi vuonna. Jumpataan vielä kotona, mutta nyt rauhassa ja musiikki täysillä!

Mistä saada voimaa että jaksaa kuntoilla?

Huh tän viikon jumpat on suoraansanoen ollu ihan perseestä! Mie en vaan jaksa. Pää ei ole yhtään mukana tässä hommassa. Oon kuitenkin tehny jumpat läpi, mutta tuskaa se on ollu. Ei ole yhtään sellaista intoa. Tähän varmaan vaikuttaa se, että ollaan oltu 10 päivää pojan kanssa kahdestaan, enkä ole yksin päässyt tekemään mitään.

Ollaan lenkkeilty ja kyläilty päivisin. Tänään nukuin ekaa kertaa pitkään aikaan päiväunet pojan vieressä ja oli ihanaa. Jaksoi sen voimalla jumpata hieman. Maanantaina tein jalkajumpan ja tänään kädet/vatsat. Tehokkaita jumpat ollu kun aina hiki tulee ja loppu jumppa on yhtä tuskaa. Kunto pitäis pikku hiljaa kohota, jos vain jaksaisin joka viikko tätä..

Olenkin miettinyt positiivisiä asioita mitkä auttaa jaksamaan ja niitä on mm. parempi kunto, helpotusta selkäkivuille, hyvä mieli että jaksoi liikkua ( vaikka tekeminen on tuskaa ).

Haaveilen, että saisin treenata musiikit täysillä ja yksin. Tänäänkin poika oli hyvin innokas treenikaveri.

Ihana purkaa tänne olotiloja, teksti voi olla sekavaa, mutta huomena uusi päivä.


 

3/3

Kunnon lumimyrsky oli sitten yön aikana tullu, kun sai kolata lumet auton edestä pois että päästiin vauvauintiin aamulla. Harmi vain, että tämä päivä oli niin kiireinen ettei ulos ehitty. Huomena nautitaan lumesta.

Päivä tosiaan meni muiden mammojen ja vauvojen kanssa tutustuessa. Illemmalla oli aika uupunut olo, mutta sainkin jostain virtaa viimeiseen jumppaan. Poikakin antoi nyt rauhassa minun jumpata, kerran pari halusi syliin kaveriksi tekemään vatsalihaksia.

Viikko on mennyt nopeasti ja touhuten joka päivä jotain. Liikunnan lisääminen päiviin on oikeasti ollu haaste tällä viikolla. Ollaan oltu kyläilemässä, kerhoilemassa, muskarissa, uimassa ja meillä on ollu vieraita. Aamut menee nopeasti, päivisin ohjelmaa joten ainut mahdollisuus kuntoilla on ollut illat. Oma jaksaminen silloin vastustaa. Mutta asenne muutosta ensi viikkoon, ja tällä jatketaan. Kolme treenia viikkoon, kyllä sen verran aikaa pitäis jostai  repiä. :) Ja sitten helpotta kun mieskin tulee kotia.

Mihin tämä aika katoaa?

Suunnittelin, että tekisin kolme jumppaa viikossa ja siihen päälle vaunulenkit jos sää antaa myöten. Jumppia on tullu tehtyä kaksi, vielä yksi on jäljellä ja vloppu alkoi. Yleensä otan rennosti viikonlopun, mutta nyt on tsempattava!

Eilen käytiin pojan kanssa pitkä vaunulenkki pitkästä aikaa. Ajattelin, että poikakin saisi nukkua hyvin ulkona. Silti se heräsi normaalisti. Ikävä niitä aikoja kun nukkui monta tuntia putkeen päivällä.

Ihanan raikas sää oli, ei enää satanut vettä ja oli pikku pakkanen. Toivoisin kovasti lunta niin kirkastuisi maa ja mieli. Siellä kyllä äsken vähän sateli, saa nähdä millainen maa on aamulla kun lähdemme vauvauintiin.

Kiireinen arki

Olemme pojan kanssa viikot kaksin kun mies on yleensä työreissulla. Ennen arki pojan kanssa oli suht helppoa, mutta nyt on opittu ryömimään ja liikutaan joka paikkaan minne ei saisi.

On iskenyt myös eroahdistus, halutaan koko ajan olla sylissä tai äidin jaloissa. Mukavaahan se on tuntea olonsa näin tärkeäksi pikkuisen mielestä. Ja unetkin ovat nykyään jääneet superlyhyeksi ja ulkona sataa vettä.

Syitä on monia miksi  kunnollista treeniä ei saa aikaiseksi, mutta ainakin hyötyliikuntaa on tullut harrastettua ihan kotitöiden kanssa. Ne ei ikinä lopu. Kuitenkin tänään pojan nukahdettua tein hieman käsi- ja vatsatreeniä. Huomenna uusi päivä ja tuntuu muuten kropassa vielä maanantain jumppa. :)

Ensimmäinen päivä

Nukuin viime yön huonosti. Unen päästä sain kiinni kolmen jälkeen yöllä. Ei pitäisi nukkua päivällä liikaa, mutta kun poika heräilee yöllä niin päivällä on niin mukava nukkua päikkärit pojan kanssa.

Aamulla heräsin kuitenkin mielessäni, että tänään pitää hikoilla! Mielessäni ajattelin että aamusta olisi hyvin aikaa, mutta ehei.. Aamut menee niin nopeasti pojan kanssa ja päivällä meillä oli menoa. Vaunulenkkejä suunnittelin, mutta vesisade pilasi sen idean.

Illalla kuitenkin kaivoin jumppavaatteet kaapista ja tein tehokkaan 30min kotijumpan. Kyllä siinä hiki tuli ja samalla sain viihdyttää poikaa. Askelkyykkyjä ympäri kämppää niin että poika ryömii perässä, syliin halusi ja sehän sopi, mainio paino kyykkyihin. Lopuksi kuitenkin laitoin pojan pinnasänkyyn ja sinne sata lelua viihdyttään.

Haastetta tuo poika näihin kotijumppiin, mutta ei se haittaa. Mukavaa touhuta näinkin yhdessä, mutta pakko myöntää... on varmasti luksusta päästä joskus yksin salille treenaamaan.

Uusi matka

Viimeksi kun olen kirjoittanut blogiin niin olin reissussa Maltalla. Siitä tuntuu olevan ikuisuus. Sen jälkeen onkin tapahtunut paljon. Suurimpana äidiksi tuleminen.

Olen maaliskuussa 2016 syntyneen pojan äiti. Aika on menny supernopeaa ja ihanaa on ollut. Äitiys on jotain sanoinkuvailematonta ja tämän tunteen tietää varmaan vain toinen äiti. Rakkaus ja huoli toista kohtaan on niin suurta. Voisin kirjoitella tästä aiheesta kunnon siirappi tarinan, mutta syy mikä sai minut kirjoittamaan pitkän tauon jälkeen on liikunta ja saada itseni uuteen kuntoon.

Olen sohvaperuna ja laiska. Äitiysloma on lopuillaan ja yhtä lomaa se on ollu kuntoilujen osalta. Ensimmäiset kuukaudet meni synnytyksestä toipuessa ja vauvaan tutustuessa. Sen jälkeen olen vain ollut ja tehnyt perus vaunulenkkejä. Mitään diettejä tai kovempia treenejä en ole tehnyt, enkä ole halunnutkaan. Yksi syy tähän on ollut imetys ja huoli siitä että maidontulo lakkaa. Nyt poika on jo sen verta iso, että huolta tästä ei enää ole.

Olen monet kerran miettiny ja suunnitellu että ensi kuussa aloitan, ensi maanantaina aloitan kuntoilun. Olen se henkilö joka lukee blogeista muiden saavutuksia ja ite en saa yhtään itseäni niskasta kiinni. Siksi päätin että nyt riittää, teen tästä laiskuudesta lopun, otan itseäni niskasta kiinni ja teen sen näin "julkisesti".

Toivonkin, että tämä blogin pitäminen toisi sellaista extra energiaa ja tänne pääsisin kertomaan hyvistä ja huonoista päivistä. Tulen varmasti jakamaan muutenki arjen tarinoita, kun elämässäni on niin paljon muutakin, mutta yritän pitää aiheen kuntoilussa.

Huomenna on maanantai ja se maanantai jolloin tämä sohvaperuna nousee ja aloittaa kuntoilun ja uuden matkan parempaa minua!