Huh tän viikon jumpat on suoraansanoen ollu ihan perseestä! Mie en vaan jaksa. Pää ei ole yhtään mukana tässä hommassa. Oon kuitenkin tehny jumpat läpi, mutta tuskaa se on ollu. Ei ole yhtään sellaista intoa. Tähän varmaan vaikuttaa se, että ollaan oltu 10 päivää pojan kanssa kahdestaan, enkä ole yksin päässyt tekemään mitään.
Ollaan lenkkeilty ja kyläilty päivisin. Tänään nukuin ekaa kertaa pitkään aikaan päiväunet pojan vieressä ja oli ihanaa. Jaksoi sen voimalla jumpata hieman. Maanantaina tein jalkajumpan ja tänään kädet/vatsat. Tehokkaita jumpat ollu kun aina hiki tulee ja loppu jumppa on yhtä tuskaa. Kunto pitäis pikku hiljaa kohota, jos vain jaksaisin joka viikko tätä..
Olenkin miettinyt positiivisiä asioita mitkä auttaa jaksamaan ja niitä on mm. parempi kunto, helpotusta selkäkivuille, hyvä mieli että jaksoi liikkua ( vaikka tekeminen on tuskaa ).
Haaveilen, että saisin treenata musiikit täysillä ja yksin. Tänäänkin poika oli hyvin innokas treenikaveri.
Ihana purkaa tänne olotiloja, teksti voi olla sekavaa, mutta huomena uusi päivä.
Hyvä että painat silti menemään! Mä reenaan kotona mp3 soitin täysillä pauhaten korvissa. Hymyilen vain muille ku basso jytää korvissa! Suosittelen. Mun pitäis löytää 30min tapporeeni ni sen kerkeis tehä päikkäri aikaan. Tai jaksottaa just joka osa alue eriin hetkeen ni tuliski jotain. Tänään on se maaginen 1. Päivä joten tänään lähtee! Ei se auta. Mä myös puserran väkisin. Alku on vaikein. Sen kun pusertaa väkisin niin sitten siitä alkaa nauttimaan ja sitä oikein vaatii! Tsemppiä!
VastaaPoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoista