Kaikki kävi ihan yhtäkkiä. Entinen luokkakaveri soitti ja sanoi et tarvitko töitä, et soita hänen pomolleen. Niin mie soitin, kävin haastattelussa ja sain paikan! Apua, työelämä kutsuu!
Menen siis kotihoitoon töihin. Poika menee päiväkotiin. Saatiin onneksi paikka sieltä mistä toivoin. Autokin piti töitä varten ostaa. Ensimmäinen oma auto. Huhu nyt on velkaa niin hyvä tehdä töitä!
Minua jännittää. Miten poika tulee pärjäämään, miten mie pärjään? Itku tulee varmasti. Ja mites se ajankäyttö? Työt alkaa aamu seiskalta ja iltavuoro loppuu kymmeneltä. Onneksi mies on nyt kotona, eikä reissussa!
Ja mites ne treenit? Aivan päin metsää.. aika menny asioita hoidellessa. Ensi viikolla tutustumiset ja sitten alkaaki työt.
Mutta katsotaan miten tää lähtee sujumaan. Riittääkö aika kirjoitella kuulumisia. Harmittaa hieman ku pääsin niin kivasti jumppien makuun. Ehkä kun alku häslinki menee ohi niin otan ne jumpat arkeen mukaan. Tästä ne ruuhkavuodet alkaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti