Mistä saada voimaa että jaksaa kuntoilla?

Huh tän viikon jumpat on suoraansanoen ollu ihan perseestä! Mie en vaan jaksa. Pää ei ole yhtään mukana tässä hommassa. Oon kuitenkin tehny jumpat läpi, mutta tuskaa se on ollu. Ei ole yhtään sellaista intoa. Tähän varmaan vaikuttaa se, että ollaan oltu 10 päivää pojan kanssa kahdestaan, enkä ole yksin päässyt tekemään mitään.

Ollaan lenkkeilty ja kyläilty päivisin. Tänään nukuin ekaa kertaa pitkään aikaan päiväunet pojan vieressä ja oli ihanaa. Jaksoi sen voimalla jumpata hieman. Maanantaina tein jalkajumpan ja tänään kädet/vatsat. Tehokkaita jumpat ollu kun aina hiki tulee ja loppu jumppa on yhtä tuskaa. Kunto pitäis pikku hiljaa kohota, jos vain jaksaisin joka viikko tätä..

Olenkin miettinyt positiivisiä asioita mitkä auttaa jaksamaan ja niitä on mm. parempi kunto, helpotusta selkäkivuille, hyvä mieli että jaksoi liikkua ( vaikka tekeminen on tuskaa ).

Haaveilen, että saisin treenata musiikit täysillä ja yksin. Tänäänkin poika oli hyvin innokas treenikaveri.

Ihana purkaa tänne olotiloja, teksti voi olla sekavaa, mutta huomena uusi päivä.


 

3/3

Kunnon lumimyrsky oli sitten yön aikana tullu, kun sai kolata lumet auton edestä pois että päästiin vauvauintiin aamulla. Harmi vain, että tämä päivä oli niin kiireinen ettei ulos ehitty. Huomena nautitaan lumesta.

Päivä tosiaan meni muiden mammojen ja vauvojen kanssa tutustuessa. Illemmalla oli aika uupunut olo, mutta sainkin jostain virtaa viimeiseen jumppaan. Poikakin antoi nyt rauhassa minun jumpata, kerran pari halusi syliin kaveriksi tekemään vatsalihaksia.

Viikko on mennyt nopeasti ja touhuten joka päivä jotain. Liikunnan lisääminen päiviin on oikeasti ollu haaste tällä viikolla. Ollaan oltu kyläilemässä, kerhoilemassa, muskarissa, uimassa ja meillä on ollu vieraita. Aamut menee nopeasti, päivisin ohjelmaa joten ainut mahdollisuus kuntoilla on ollut illat. Oma jaksaminen silloin vastustaa. Mutta asenne muutosta ensi viikkoon, ja tällä jatketaan. Kolme treenia viikkoon, kyllä sen verran aikaa pitäis jostai  repiä. :) Ja sitten helpotta kun mieskin tulee kotia.

Mihin tämä aika katoaa?

Suunnittelin, että tekisin kolme jumppaa viikossa ja siihen päälle vaunulenkit jos sää antaa myöten. Jumppia on tullu tehtyä kaksi, vielä yksi on jäljellä ja vloppu alkoi. Yleensä otan rennosti viikonlopun, mutta nyt on tsempattava!

Eilen käytiin pojan kanssa pitkä vaunulenkki pitkästä aikaa. Ajattelin, että poikakin saisi nukkua hyvin ulkona. Silti se heräsi normaalisti. Ikävä niitä aikoja kun nukkui monta tuntia putkeen päivällä.

Ihanan raikas sää oli, ei enää satanut vettä ja oli pikku pakkanen. Toivoisin kovasti lunta niin kirkastuisi maa ja mieli. Siellä kyllä äsken vähän sateli, saa nähdä millainen maa on aamulla kun lähdemme vauvauintiin.

Kiireinen arki

Olemme pojan kanssa viikot kaksin kun mies on yleensä työreissulla. Ennen arki pojan kanssa oli suht helppoa, mutta nyt on opittu ryömimään ja liikutaan joka paikkaan minne ei saisi.

On iskenyt myös eroahdistus, halutaan koko ajan olla sylissä tai äidin jaloissa. Mukavaahan se on tuntea olonsa näin tärkeäksi pikkuisen mielestä. Ja unetkin ovat nykyään jääneet superlyhyeksi ja ulkona sataa vettä.

Syitä on monia miksi  kunnollista treeniä ei saa aikaiseksi, mutta ainakin hyötyliikuntaa on tullut harrastettua ihan kotitöiden kanssa. Ne ei ikinä lopu. Kuitenkin tänään pojan nukahdettua tein hieman käsi- ja vatsatreeniä. Huomenna uusi päivä ja tuntuu muuten kropassa vielä maanantain jumppa. :)

Ensimmäinen päivä

Nukuin viime yön huonosti. Unen päästä sain kiinni kolmen jälkeen yöllä. Ei pitäisi nukkua päivällä liikaa, mutta kun poika heräilee yöllä niin päivällä on niin mukava nukkua päikkärit pojan kanssa.

Aamulla heräsin kuitenkin mielessäni, että tänään pitää hikoilla! Mielessäni ajattelin että aamusta olisi hyvin aikaa, mutta ehei.. Aamut menee niin nopeasti pojan kanssa ja päivällä meillä oli menoa. Vaunulenkkejä suunnittelin, mutta vesisade pilasi sen idean.

Illalla kuitenkin kaivoin jumppavaatteet kaapista ja tein tehokkaan 30min kotijumpan. Kyllä siinä hiki tuli ja samalla sain viihdyttää poikaa. Askelkyykkyjä ympäri kämppää niin että poika ryömii perässä, syliin halusi ja sehän sopi, mainio paino kyykkyihin. Lopuksi kuitenkin laitoin pojan pinnasänkyyn ja sinne sata lelua viihdyttään.

Haastetta tuo poika näihin kotijumppiin, mutta ei se haittaa. Mukavaa touhuta näinkin yhdessä, mutta pakko myöntää... on varmasti luksusta päästä joskus yksin salille treenaamaan.

Uusi matka

Viimeksi kun olen kirjoittanut blogiin niin olin reissussa Maltalla. Siitä tuntuu olevan ikuisuus. Sen jälkeen onkin tapahtunut paljon. Suurimpana äidiksi tuleminen.

Olen maaliskuussa 2016 syntyneen pojan äiti. Aika on menny supernopeaa ja ihanaa on ollut. Äitiys on jotain sanoinkuvailematonta ja tämän tunteen tietää varmaan vain toinen äiti. Rakkaus ja huoli toista kohtaan on niin suurta. Voisin kirjoitella tästä aiheesta kunnon siirappi tarinan, mutta syy mikä sai minut kirjoittamaan pitkän tauon jälkeen on liikunta ja saada itseni uuteen kuntoon.

Olen sohvaperuna ja laiska. Äitiysloma on lopuillaan ja yhtä lomaa se on ollu kuntoilujen osalta. Ensimmäiset kuukaudet meni synnytyksestä toipuessa ja vauvaan tutustuessa. Sen jälkeen olen vain ollut ja tehnyt perus vaunulenkkejä. Mitään diettejä tai kovempia treenejä en ole tehnyt, enkä ole halunnutkaan. Yksi syy tähän on ollut imetys ja huoli siitä että maidontulo lakkaa. Nyt poika on jo sen verta iso, että huolta tästä ei enää ole.

Olen monet kerran miettiny ja suunnitellu että ensi kuussa aloitan, ensi maanantaina aloitan kuntoilun. Olen se henkilö joka lukee blogeista muiden saavutuksia ja ite en saa yhtään itseäni niskasta kiinni. Siksi päätin että nyt riittää, teen tästä laiskuudesta lopun, otan itseäni niskasta kiinni ja teen sen näin "julkisesti".

Toivonkin, että tämä blogin pitäminen toisi sellaista extra energiaa ja tänne pääsisin kertomaan hyvistä ja huonoista päivistä. Tulen varmasti jakamaan muutenki arjen tarinoita, kun elämässäni on niin paljon muutakin, mutta yritän pitää aiheen kuntoilussa.

Huomenna on maanantai ja se maanantai jolloin tämä sohvaperuna nousee ja aloittaa kuntoilun ja uuden matkan parempaa minua!

bye bye Malta

Viimeiseksi reissuksi Maltalla kävimme Gozo saarella. Tänne kesti bussilla mennä tunnin verran, jonka jälkeen piti ottaa lautta saarelle. Saarella hyppäsimme hop on / hop off bussiin, josta maksoimme kympin verran. Seuraksemme matkalle saimme pari saksalaista opiskelijapoikaa. Oli kiva reissu ja paljon tuli jälleen nähtyä. :)
 

Ensimmäinen pysäkki meillä oli UNESCOn maailmanperintökohteeksi valittu Ggantija-temppelikokonaisuus. Tämän alueen iäksi on arvioitu 3200 ja jopa 3600 vuotta. Kyseessä on vanhin tiedossa oleva vapaasti seisova rakennus. Se on mm. Stonehengen lohkareita yli 1000 vuotta vanhempi. Esitteissä nämä näyttivät paljon isommilta, mutta olihan se ihan hieno paikka nähdä. :) Pojat eivät olleet niin innoissaan tästä nähtävyydestä, josta piti maksaa 9e.

Tämän jälkeen istuttiin bussissa ja ihailtiin vaan maisemia. Pysähdyttiin Calypson luolalla, mutta ei oltu siellä kuin 15min ja kiinnosti enemmän nakkikoju kuin ottaa valokuvia. :D Tämän jälkeen taas bussiin ja kierreltiin ympäri Gozoa. Viimeinen kohde minkä kävimme katsomassa oli Azure Window. Hieno luonnonnähtävyys tämäkin. :) Ihana paikka varmasti kesällä, koska täällä oli luola, minkä sisälle olisi päässyt veneellä 4e maksamalla. Nyt ilma oli aivan liian tuulinen tälle reissulle.

Mahtava reissu oli ja mukava päätös Maltan reissullemme. :) Tällä hetkellä olen Saksassa ja Maltalle on jäähyväiset jätetty. Mukava reissu oli, ja voin suositella Maltaa kaikille. Sieltä löytyy kaikille jotakin. Ja varsinki kesä aikaan varmasti mahtavampi paikka. :) Mutta on se palata mukava Suomeen ja omaan arkeen! :)